Historia

ASTRUM-KESKUS JATKAA SALORAN HISTORIAA

Salora on tärkeä osa salolaista ja suomalaista teollisuushistoriaa. Valmistumisensa jälkeen alueella olevat kiinteistöt palvelivat radioita, televisioita ja muita elektroniikkalaitteita valmistanutta Salora Oy:tä. Sen toiminnan hiivuttua tiloihin muutti toinen suomalainen teknologia-alan uranuurtaja, Nokia Oyj. 

Uskollisena uutena isäntänä Astrum-keskus haluaa jatkaa tätä roolia myös tulevaisuuden menestystarinoissa. Jatkuvasti kehittyvällä keskuksella on tarjota sinne sijoittuville yrityksille onnistumisen avaimet.

Innovatiivisuus on osa Astrumin historiaa

Astrum-keskuksella on komea historia: 40 vuotta sitten, 1972, se oli Salora Oy:n upouusi pääkonttori, joka oli Suomen moderneimpia liikerakennuksia ja Salon nähtävyys.Kun hallintorakennus vihittiin juhlallisesti v. 1972, se oli osa kolmen hehtaarin laajuista televisiotehdaskompleksia ja maan elektroniikkaviennin keskus. Mutta Astrum-keskuksen historia ulottuu toki paljon kauemmaksi, Salon ja koko Suomen elektroniikkateollisuuden alkutaipaleelle…

Kidekone

Saloran alkujuuri, silloin vielä autojen ja koneiden myyntiliike ja kidekonetehdas Nordell & Koskinen, aloitti toimintansa 1928 Salon kauppalan keskustassa. Toiminnan kasvaessa siirryttiin aina suurempiin tiloihin, ja 1946, jolloin yrityksen nimi oli jo Salora Oy, konttori- ja tehdastilat olivat levittäytyneet koko Turuntien ja Annankadun kulmatontille. Uusi tehdas rakennettiin konttoritilojen lähelle 1952. Henkilökuntaa oli 200, ja radioita valmistettiin runsaat 10.000 kpl vuodessa.

Uuden tehdaskompleksin alku 1962

”Näköradio ” teki tuloaan. Ensimmäinen Salora-televisio valmistui 1957, ja ensimmäiset 300 kappaletta lähtivät markkinoille. Tilat tehtaassa kävivät ahtaiksi, ja tonttikin oli jo täynnä, joten tehdaslaajennukselle piti löytää tilat muualta.

Tv-tehtaan ensimmäinen vaihe 1962

Uudet tilat löytyivät silloisen Myllymäen rinteeltä, nykyiseltä Astrum-keskuksen tontilta, rautatien ja Turuntien väliseltä alueelta, josta Salora osti kaupungilta neljän hehtaarin tontin. Televisiomyynti kasvoi rakennusvaiheen aikana niin hurjasti, että valmistuessaan 1962 tehdas oli kaksi kertaa alkuperäissuunnitelmaa suurempi, sata metriä pitkä rakennus, jossa tehdaspinta-alaakin oli yli 7000 neliömetriä. Tehdas oli valmistuessaan Euroopan ajanmukaisin, ja päivässä valmistui 150 televisiota.

Uudessa tehtaassa oli neljä kokoonpanolinjaa, ja 350 henkilöä työskenteli ”nauhalla kasaamassa televisioita”. Tehdasrakennukseen sijoittuivat tuotannon lisäksi tuotekehitys-laboratoriot, metalliosasto ja työkaluosasto. Viimeisen radion Salora valmisti 1972. Sen jälkeen keskityttiin radio-osastolla stereotuotantoon.

Ns. uusi tehdas 1969

Väritelevision tulo 1960-luvun lopulla ”räjäytti pankin”. Tilat kävivät taas ahtaiksi, mutta Turuntie 36:n tontilla oli tilaa. Edellisen, kuusi vuotta aikaisemmin valmistuneen tehtaan kylkeen valmistui uudisrakennus, jossa väritelevisioiden tuotanto aloitettiin vuoden 1969 alussa.

Laajennuksen jälkeen Saloran tuotantolaitoksen lattiapinta-ala 1,5 hehtaaria. Henkilökuntaa oli yli 600, joten Salora oli Salon suurin työnantaja. Televisioita valmistui 300 kappaletta ja radioita 200 kappaletta päivässä.

Kasvuvauhti oli edelleen niin kova, että jo vuoden kuluttua, 1970, edellisen tehdaslaajennuksen valmistuttua otettiin käyttöön seuraava laajennus, 10 500 kuutiometrin suuruinen varastohalli. Tämän laajennuksen myötä entisiä varastotiloja vapautui televisiotuotannolle, ja työpaikkojakin tuli lisää toista sataa. Nyt oli henkilökunnan määrä jo yli 800, ja ennen vuoden 1970-luvun loppua, saloralaisia oli yli 1000.
              
Väritelevisioiden kokoonpanohalli                                             Jouko Nordell tuotevarastossa

Eivät laajennukset tähän loppuneet. Salora teki suuret kaupat englantilaisen Granada TV -yhtiön kanssa vuonna 1970, ja tilausmäärät kasvoivat vuosittain. Vuonna 1972 Saloran ja Granada TV:n välillä solmittiin suurin yksittäinen kauppa, mitä maassamme oli koskaan tehty elektroniikka-alalla. Tuotantoa piti siis kasvattaa nopeasti. Arkkitehdille ja rakentajille annettiin kolme kuukautta aikaa 2000 neliömetrin varasto-, pakkaamo- ja lähettämörakennuksen pystyttämiseen. Halli valmistui määräaikaan mennessä, ja suuret tilaukset saatiin hoidetuksi!

Seuraavaksi rakennettiin tehdasrakennuksen jatkeeksi alueen suurin tehdashalli, 10 metriä korkea, 45 000 kuutiometrin suuruinen tuotantotila. Laajennettu väritelevisiotehdas otettiin käyttöön helmikuussa 1974. Tämä laajennus oli yhtiön kymmenes rakennusprojekti 12 vuoden aikana. Tämän jälkeen Saloran tehdaskompleksissa oli tilavuutta 150 000 kuutiometriä ja lattiapinta-alaa yli kolme hehtaaria. Vuokratilojen kanssa Saloran kokonaislattiapinta-ala nousi yli neljän hehtaarin.

Ankkalinna – huippumodernia tekniikkaa ja designia – kunhan on sinistä


Saloran hallintorakennus 1972

Vuonna 1972 valmistunut Saloran hallintorakennus sai nimekseen Ankkalinna. Nimellä lienee kansan mielestä jotain yhtymäkohtia Aku Ankan Ankkalinnaan… Lempinimeen saattoi myös vaikuttaa yhtiön logo, joka oli Salon vaakunan joutsenesta muotoiltu S-kirjain. Se nimittäin muistutti henkilökunnan mielestä enemmän ankkaa kuin joutsenta.

Hallintorakennuksen suunnitteli arkkitehti Lauri Hollmén. Hän sai suunnittelutyöhönsä suhteellisen vapaat kädet. Materiaaleissa ei pihistelty, eikä rajoituksia oikeastaan ollut. Arkkitehti sai käyttää uusimpia sekä arkkitehtonisia että teknisiä ratkaisuja. Ensimmäinen ohje, jonka Saloran silloinen markkinointijohtaja Jouko Nordell antoi, oli: ”Ei sitten mitään tavanomaista laatikkoa, vaan jotain erilaista ja modernia.” Toinen ohje koski rakennuksen väriä: ”Tehdas maalataan tummemman siniseksi ja hallintorakennukseen tulee vaaleampaa sinistä.” Eikä Jouko Nordell halunnut katolle myöskään mitään kirkuvia, silloin muodissa olevia neonvaloja, joten arkkitehti suunnitteli valotornin, sokeripalan, johon valkoisiin ruutuihin kiinnitettiin siniset kirjaimet, joista muodostui sana SALORA. – Uusi omistaja on kunnioittanut alkuperäisiä ohjeita: sininen väri on säilytetty, ja valotornissa on sinisin kirjaimin yrityksen nimi ASTRUM-KESKUS.

Pääkonttorin neljä kerrosta oli jaettu toimintojen muukaan. Kolme kerrosta oli henkilökunnan työtiloja, ja neljäs kerros oli johtajien kerros. Se näkyi myös kalustuksessa. Ensimmäisessä kerroksessa olivat mm. toimistotilat, osto-osasto ja talousosasto. Aivan uutta Suomessa oli avokonttori eli maisemakonttori, joka vaatikin totuttelemista omiin työhuoneisiin tottuneilta. Eikä kestänyt vuottakaan, kun avotila muutettiin perinteisiksi työhuoneiksi.

Toinen kerros oli tuotekehitysinsinöörien ja Martti Juvan valtakuntaa. Tässä kerroksessa paistoivat valot aina myöhäiseen yöhön saakka, sillä innostuneet uusien tuotteiden suunnittelijat eivät malttaneet jättää työtään edes yöksi.

Väri-tv tehtaan laboratorio 1970-luvulla
Kolmatta kerrosta hallitsivat myynti-, vienti-, markkinointi- ja tiedotusosastot. Kulmahuoneissa istuivat päälliköt isojen työpöytiensä takana, muu henkilökunta pienemmissä, mutta viihtyisissä ja ”viimeisen päälle” sisustetuissa työhuoneissaan.

Kerrosten sisutukset erottuivat toisistaan värimaailman mukaan: talouskerros oli siniharmaa, tuotekehityskerros vihreä ja myynti- ja markkinointikerros oranssisävytteinen. Kalustus noudatti ajan nimekkäiden suunnittelijoiden linjaa. Esimerkiksi Yrjö Kukkapuron samettisia lepo- ja työtuoleja – nyt jo klassikoita – oli työhuoneissa, neuvotteluhuoneissa ja yleisissä tiloissa.

Johtokunnan huoneessa, neljännessä kerroksessa, oli – ja on edelleen – kuuluisan amerikkalaisen arkkitehtiparin Charles ja Ray Eamesin suunnittelemat kalusteet terästä ja mustaa nahkaa. Nämä kalusteet ovat maailmankuuluja klassikoita. Tummia palisanteriseiniä koristivat johtajien muotokuvat ja yrityksen saamat palkintokirjat. Aulassa istui pöytänsä takana sihteeri, joka tiukasti ”valvoi liikennettä” johtajien huoneisiin.

Talon ullakkokerroksessa oli takkahuone lähinnä edustusta ja johtajien lounaita varten. Tämän tilan johtaja halusi ikkunattomaksi liikesalaisuuksien takia. Sinne hankittiin valkoinen nahkasohva, jonka sisään saamiseksi tarvittiin nosturifirman apua. Saloran johtoryhmä söi yhteisen lounaan joka päivä takkahuoneessa pitkän pöydän ääressä. Takkahuoneeseen johtivat emännän kauhuksi epäkäytännölliset naapuritehtaan Högforsin valmistamat rautaiset kierreportaat.

Neljäs kerros on pinta-alaltaan muita kerroksia pienempi, joten rakennuksen ulkonäkösyistä rakennettiin kerroksen ympärille näköalatasanne, josta oli hyvä esitellä sekä jatkuvasti laajenevaa tehdasta että tehtaan ympärillä olevia Joensuun kartanon entisiä juurikaspeltoja, jonne pian alkoi nousta Nokian tuotantotiloja.

Radiopuhelimien alkujuuret Salorassa

Radioiden ja kasvavan televisiotuotannon rinnalla alkoi Salorassa orastaa radiopuhelimien suunnittelu ja valmistus, vaikka sitä aluksi pidettiin mitättömänä toimialana. Vastustuksesta huolimatta pienimuotoinen radiopuhelinosasto aloitti toimintansa televisiotehtaan tiloissa 1964.

Radiopuhelintuotannon alku perustui Salon Radiokerhon ja saloralaisten radioamatöörien aktiivisuuteen, radiopuhelinalan teknologiamurrokseen sekä ennen kaikkea Martti Juvan ja Lauri Lindroosin kaukonäköisyyteen radiopuhelinteollisuuden tulevaisuudesta. Lopullisena sysäyksenä oli Puolustusvoimien radiopuhelintilaus Saloralta1963.

Kun uusi televisiotehdas valmistui 1972, siirtyi radiopuhelinosasto omiin tiloihin, nk. Laihon muovitehtaan kunnostettuun halliin. Samoihin aikoihin aloitettiin monitoimipuhelimen kehittäminen käytettäväksi sekä ajoneuvoissa että kannettavana – ensimmäiset pyrkimykset kohti nykyistä matkapuhelinta.

Saloran radiopuhelintehdas 1973

Nihkeästi alkanut radiopuhelintoiminta kasvoi uusien teknisten innovaatioiden ansiosta niin, että 1975 Salora hallitsi Suomen autopuhelinmarkkinoita. Ensimmäiset mallit jo 1960-luvulla olivat puolustusvoimille ja sisäministeriön väestönsuojeluosastolle kehitetyt kannettavat VFM-FM – radiopuhelimet. Legendaarinen, Suomen ensimmäisen todellisen kannettavan autopuhelimen, Talkmanin, ensiversiot valmistettiin Saloran tiloissa, mutta uuden sukupolven mallit tehtiin jo uudessa Mobira Oy:n tehtaassa.

Nokia mukaan kuvioihin

Myös Oy Nokia Ab valmisti radiopuhelimia elektroniikkaosastollaan. Salora ja Nokia sopivat yhteistyöstä tehtaittensa välillä jo 1960-luvulla. Vuonna 1975 yhtiöt tekivät toimialarationalisointisopimuksen, joka johti yhteisen matkapuhelinyhtiö Mobira Oy:n perustamiseen 1979. Mobira Oy muuttui Nokia Mobiraksi 1986. Salora sulautettiin Nokia Mobiraan 1989, ja siitä syntyi Nokia Mobile Phones eli Nokia matkapuhelimet. Samana vuonna (1989) siirtyi Salora Oy kokonaan Nokian omistukseen. Salora Oy:n itsenäinen liiketoiminta päättyi.

Saloran tuotemerkki myytiin myöhemmin ulkopuoliselle yritykselle.

Kokoonpanohallista Astrum Areena ja lähettämöstä Teatteri Provinssi

Televisioiden valmistus päättyi Salossa 1994. Viimeiset monitorit valmistuivat vuonna 2000. Sen jälkeen yhtiö keskittyi matkapuhelimien valmistukseen Nokia Mobile Phones -yksikössä, ja toiminta Saloran entisissä tiloissa hiljentyi. Ankkalinna jäi tyhjilleen kymmeneksi vuodeksi.

Nyt ovat Saloran entiset tuotantotilat uusiokäytössä kaikkien salolaisten iloksi: siinä, missä sadat saloralaiset yli 40 vuotta sitten kokosivat televisioita lähetettäväksi maailmalle, hyörivät nyt sadat vapaa-ajan viettäjät, jumppaajat ja pelaajat, teatterin ystävät, juhlien järjestäjät ja juhlijat, ravintolavieraat ja messukävijät. Hallintorakennuksesta ovat kymmenet uudet yritykset löytäneet toimitilat.

SONY DSC

Suurlähettiläät Astrum Areenalla marraskuussa 2011

Pian palaavat myös Saloran historialliset radiot ja televisiot syntysijoilleen Salon kaupungin elektroniikkakokoelman myötä.

Innovatiivisuus ja rohkeus, joka vei Saloran maailmankartalle, on jälleen voimissaan.

SALORA – TOIMITILAT LUKUINA

Yritys perustettiin 1928 (Nordell & Koskinen)

Toiminta Kirsitilän taloon 1929 (Läntinen Siltakatu, nykyinen Turuntie)

Salora Oy perustettiin 1945, samalla tontilla tehdas ja konttori

Annankadun tehdas 1952, henkilökuntaa 200

Turuntien ja Annankadun kulmaan uusi konttori 1956

Uusi tehdas (1. osa) 1962, Turuntie 36, henkilökuntaa 400

Väritelevisiotehdas 1969, henkilökuntaa 600

Hallintorakennus tehtaan yhteyteen 1972

Televisiotehtaan laajennus 1974

Radiopuhelinosaston muutto 1972 (Laihon muovin kiinteistöön)

Mobira Oy:n matkapuhelintehdas 1979

Monitoritehdas Örninkadulle 1984